What a trip!

Pari tuntia sitten palasin takas tänne Alice Springsiin kolmen päivän ja kahden yön camping tourilta. Näiden kolmen päivän aikana on tapahtunut tosi paljon ja koko reissu oli kokonaisuudessaan niin mahtava, etten oikein tiedä mistä alottaa...

Lauantaina aamulla klo 5.45 meitä tuli noutamaan peräkärryllä varustettu pikkubussi, johon koottiin meidän tour porukka eli kokonaisuudessaan 12 reissaajaa eri maista + opas. Ensimmäisenä kohteena oli Uluru, toiselta nimeltään ja tutummin Ayers Rock, jonne matkaa Alicesta oli reilu 400km.  

Hostellin piha. Kuva ei kyseiseltä aamulta, sillon oli oikeesti säkkipimeää



Meidän menopeli, taustalla näkyy "fake Uluru" eli Fuluru



Välimatkat tuolla on ihan tosi pitkiä, ei ole paikallista ABC:tä joka kulman takana. Matkan varrella tuli paljon kylttejä, joissa esim. mainostettiin seuraavan tankkauspisteen olevan 80km päässä tai jossa oli levähdyspaikan merkki ja teksti "please stay alive" (mielelläni, kiitos). Tuolla pitää oikeesti olla tosi tarkka, että on varannut tarpeeksi bensaa ja juotavaa ajomatkalle, noin 35 asteen lämmössä avun odottelu ei takuuvarmasti ole mitään mukavinta hommaa. Liikennettä tuolla ei nimittäin juurikaan ole, koko matkan aikana Alicesta Uluruun vastaan tuli ehkä noin viisi autoa...

Ei nähty villikameleita, villikenguruita tuli koko tourin aikana vastaan 7, uskokaa tai älkää!



Ei tullut mutkia matkaan, heh heh



 varmaan kaunein väri maailmassa!



Siellä se näkyy!









 Kuvassa näkyy ikivanha vesiputous, jossa joskus kauan sitten virrannut vesi on aikaansaanut nuo mustat jäljet. Ei tuo puro kyllä enää kovin vuolaasti virrannut:D


Aboriginaalien luolamaalauksia



Uluru tosiaan on massiivinen reilu 300 metriä korkea kivenjärkäle keskellä ei-mitään. Meidän opas kerto tosi paljon mielenkiintosia tarinoita siitä, miten se on aboriginaalien uskomusten mukaan syntynyt ja minkälaisia merkityksiä sen eri osilla, luolilla ja seinämillä on. Kokonaisuudessaan Uluru on aboille pyhä paikka ja joiltain tietyiltä osin valokuvaaminen oli esimerkiksi kielletty kokonaan. Meillä oli aikomuksena kävellä koko kiven ympäri kiertävä, n.10km pituinen lenkki, mutta päädyttiin onneksi vähän lyhyempään reilun 5km lenkkiin, jolloin ajettiin autolla osa matkasta. Tuossa paahtavassa helteessä tää ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, lämpöä reilu 35 astetta ja taivaalla ei pilven hattaraakaan, eli auringonpaahteessa saatiin kävellä koko matka. Kuuma oli ja vettä meni!

          

Meidän porukka katsomassa auringonlaskua



Molemmat yöt nukuttiin taivasalla swag:eissa (kuvassa). Ekana yönä oltiin Ulurun viereisellä leirintäalueella ja toisena Kings Canyonia lähellä sijaitsevalla Cattle Stationilla. Suomeksi sanotuna "swägi" koostuu paksusta pressumaisesta vetoketjupussukasta, jonka sisällä on tavallinen makuupussi tyynyineen ja ohut patja. Farkut jalassa ja huppari päällä huppu tiukasti päähän vedettynä swägissä tarkeni nukkua. Yllättävää nimittäin, tuolla oli jäätävän kylmä öisin!


Seuraavana aamuna herättiin puoli viiden aikoihin ja ajettiin läheiselle näköalapaikalle katsomaan auringonnousua. Sanoja kyseisestä hetkestä tuskin tarvitsee, luulempa ylläolevan kuvan kertovan kaiken olennaisen!

Sunnuntaina auringonnousun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Kata Tjutaa, joka tunnetaan myös nimellä The Olgas. Kierrettiin tuolla noin 7km pituinen Valley of winds -niminen lenkki, joka kiertää kalliomuodostelmien välissä ja päällä. Nimestään huolimatta, tuosta paikasta ei kyllä ensimmäisenä synny mielikuvaa tuulesta, ilma tuntui pysyvän ihan paikallaan, mikä lisäsi kuumuutta entisestään. Kata Tjuta koostuu raudasta, kivestä ja mudasta, eikä ole yksi kokonainen kivenmurikka niinkuin Uluru, mutta kokoa tällä on sitäkin enemmän. Oppaalla riitti taas vaikka minkälaista kerrottavaa tästäkin, mutta tässäpä kuvia!

          

          

          

                                            

         

Viimeisenä päivänä eli maanantaina matkattiin jo takaisin Alice Springsin suuntaan, mutta poikettiin Kings Canyonille, Grand Canyonin aussiversiolle:) Henkilökohtaisesti tää oli mun mielestä kaikista vaikuttavin, eivätkä kuvat tee kyseiselle kanjonille tai maisemille minkäänlaista oikeutta. Upeita maisemia, muistaakseni noin 6,5km pituinen lenkki sekä kanjonin päällä että pohjalla, tosi vaikuttava paikka! Ja ei varmaan tarvitse ees mainita, että oli KUUMA ja hyvät kävelykengät tuli tosiaankin tarpeeseen, tuolla ei nimittäin ollut paljon varaa liukastella... Ei olis ollut kiva pudota alas jyrkänteeltä josta on tikkusuora monen sadan metrin pudotus.

         


          

                                  

         

         

         

Paluumatkalla takaisin Alice Springsiin pysähdyimme läheisellä kamelifarmilla, jossa oli jos jonkinnäköstä karvakamua!

Siinä se on, OIKEE KENGURU!

Dingo!

Haa haa, that's funny!

...Sun silmäs aina mä muistan... Meidän välillä oli selvästi yhteys.

Tiivistettynä; Kolmen päivän aikana tuli vaellettua lähes 20km, juotua vettä varmasti kymmeniä litroja, nähtyä ja koettua mahdottoman paljon uutta ja ihmeellistä, en paljon muuta voi sanoa kuin että olipa ihan mahtava retki! Australian keskiosat ovat kyllä näkemisen arvoisia ja mun mielestä luonto täällä punamullan ja karujen maisemien keskellä on ihan uskomattoman kaunista! Huomenna tiistaina suuntaankin ihan erilaisiin maisemiin, nimittäin trooppisemman ilmaston omaavampaan Cairnsiin, Australian koillisrannikolle!

Näkemisiin!