Sailing on Whitsundays

Ahoy ja terveisiä Airlie Beachilta!

Palailin eilen sunnuntaina tänne Airlie Beachille viikonlopun yli kestäneeltä kolmen päivän purjehdusreissulta ja ajattelimpa kertoa vähän tarkempaa kertomusta kaikesta, mitä reissun aikana tapahtui!

Perjantai-aamuna klo 9 meidän reilu 20 henkinen ryhmä + kolmen hengen miehistö pakkautui Apollo -nimiseen purjehdusveneeseen paikallisessa satamassa. Tuo Apollo on kuulemma ihan "oikea" ja kilpakäytössä oleva purjehdusvene kera keittiön, kahden WC:n ja suihkun (suihkuksi niitä kutsuttiin, mutta sanotaanko näin, että nämä suihkut olivat mallia lavuaari + käsisuihku:D ) sekä nukkumatilat meille kaikille.

Apollo

Miehostö koostui kolmesta nuoresta, ehkä noin 25-vuotiaasta, erittäin huumorintajuisesta miehestä; sukellusohjaajasta, skipperistä (ruorimies?) ja purjehtijatataiturista/kokista. Meitä viihdytettiin koko matkan ajan erinäisin vitsien ja hyvän musiikin kera, joka soi veneellä aamusta iltaan! Saatiin nähdä myös hupaisan hauskoja tanssi- ja lauluesityksiä, eikä naurulta voinut välttyä!

Ensimmäisenä kohteena perjantaina oli Hook Island, jonne matkustimme muutaman tunnin ajan aikomuksenamme sukeltaa ja snorklata. Saimme hyvän perehdytyksen sukelluslaitteisiin ja niiden käyttöön, omalla kohdallani opit olivat vielä tuoreessa muistissa edelliseltä sukellusreissulta! Enää sukeltaminen ei jännittänyt niin paljoa, kun tiesi mitä pitää tehdä. Ja en voi tarpeeksi kehua, kuinka mielenkiintoista se taas oli! Paljon erivärisiä ja -kokoisia kaloja, koralleja ja simpukoita, mieletöntä!

Merellä oli liikennettä



   

       Tuolla veneellä kuljimme aina saarien ja laivan välillä

         

Ylläolevassa kuvassa olen menossa snorklailemaan itsenäisesti rantaan ja vähän harmittaa, ettei minulla ollut vedenkestävää kameraa mukana... Näimme nimittäin muutaman muun snorklaajan kanssa noin metrin mittaisen, valtavan sinisen kalan, joka uiskenteli parin metrin syvyydessä vedenpinnan alla! Utelias kala pyöri meidän lähellä ja hetken sitä jahdattuani pystyin koskettamaankin sitä!

Kyseisellä rannalla aika kului nopeaan sukellellessa, snorklaillessa, aurinkoa ottaessa ja rannalle huuhtoutuneita korallinpaloja tutkiessa.

Auringonlaskut merellä olivat aika upeita!

Seuraavana aamuna herätys oli jo puoli seitsemän aikaan aamulla, siksi että ehtisimme tekemään mahdollisimman paljon päivän aikana ja ettei lämpötila ehtisi nousta liikaa puoleen päivään mennessä, koska suuntana oli Whitehaven beach! Whitehaven beach on noin 8 kilometrin (tarkkaa lukua en muista) pituinen hiekkaranta turkoosinsinisine vesineen. Meidät jätettiin saaren toiselle puolelle ja matkasimme rannalle saaren halki vievää polkua pitkin, jonka varrella kasvoi vaikka minkälaisia erilaisia, trooppisemman ilmaston kasveja.

Tuosta pienestä poukamasta lähdimme kävelemään saaren halki rannalle

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että ranta oli upea! Hiekka oli ihan silkkistä; ei siinä olevia hiekanmuruja pystynyt melkein lainkaan erottelemaan! Muutaman tunnin vietimme tuolla aurinkoa ottaen ja ympäristöä ihmetellen, pelasimpa myös ensimmäisen kerran elämässäni vähän krikettiäkin!

Whitehaven beachilta jatkoimme matkaa seuraavaan sukelluskohteeseemme, joka oli naapurisaarella. Tässä sukelluskohteessa pääsin sukeltamaan syvemmälle, mitä koskaan aiemmin, jännittävää! Kaloja oli paljon tässäkin kohteessa, mutta monipuolisemmin erilaisia kaloja oli kuitenkin sukelluskohteissa, joissa kävimme ollessani Cairnsissa. Tämän uskon johtuvan ihan yksinkertaisesti siitä, että Whitsunday islands -saaret ovat yksi Australian suosituimmista turistikohteista, toisinkuin ne Cairnsin sukelluskohteet, jotka olivat ainoastaan käyttämäni sukellusfirman käytössä. Kaikesta huolimatta, on se vaan niin hienoa olla veden alla ajan kanssa ja tutkia ympäristöä!

Sunnuntaina aikaisen aamun valjetessa matkasimme viimeiseen kohteeseemme, joka oli läheinen "kilpikonnasaari". Tämän saaren rannalla ja ympärillä uiskenteli paljon isoja kilpikonnia, jotka näyttäytyivät meille aika ajoittain uiskentelemalla aivan veden pinnalla ja nostamalla päänsä vedestä. Osa porukasta snorklaili rannan tuntumassa etsien kilpikonnia, itselläni se oli myös aikomuksena, mutta pilvinen sää ja kova tuuli eivät houkutelleet ollenkaan mereen uimaan... Pyyhkeeseen kääriytyneenä ja rannalla istuskellen keskityin vaan katselemaan muiden riemunkiljahduksia aina kilpikonnan löytäessään "It's a turtle, hey guys, a turtle! it's Huge!". Huutoa seurasi aina kilpajuoksu huutajan likelle ja epämääräinen raajoista, räpylöistä ja snorkkeleista koostuva sekamelska ja veden läiskintä. Nuo kilpikonnat olivat oikeasti todella isoja; ne kaksi mitkä minäkin laivasta näin, olivat varmaan liki metrin mittaisia!

Matkalla takaisin Airlie Beachille saimme kokea ihan oikeaa purjehtimista! Purjeet nostettiin oikeaoppisesti meidän matkustajien voimin. Laiva kulki ihan kallellaan meidän istuessa korkeammalla puolella nautten vauhdin hurmasta, kokemus tämäkin:) oli aika jännittävää!

Kilpikonnasaari



Omaa ranta-aktiviteettiani



Siinäpä se, tiivistetyssä muodossa! Keskiviikkona loppuu minun hostellivaraus tässä hostellissa, missä nyt olen eikä minulla ole minkäänlaista käsitystä minne seuraavaksi lähden... Ja voi tätä stressin määrää!! Päätösten teko on aina yhtä vaikeaa...
Näkemisiin!



Townsville: Billabong Sanctuary

Olen ollut täällä Townsvillessä nyt kaksi yötä ja olen vielä huomiseen, jolloin lähden bussilla kohti Airlie Beachiä. Townsville on kaupunkina ihan menettelevä, kyllä täällä oleilee, mutta en tulisi kuitenkaan uudelleen... Hostelli on siisti ja lähellä keskustaa sekä rantaa, mutta en ole käynyt uimassa meressä kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että on ollut pilvistä ja toiseksi siksi, että tällä alueella ei tähän aikaan vuodesta mereen ole asiaa meduusojen vuoksi, ellei ole tarkoituksenmukaista suojapukua.

Päivät täällä ovat menneet lähinnä kaupungilla kierrellessä ja hostellilla oleillessa. Kuitenkin tänään torstaina kävin 17km päässä sijaitsevassa Billabong Sanctuaryssä eli eräänlaisessa eläintarhassa, jossa asustaa Australian nimikkoeläimiä. Päivä oli todella mukava ja onnistunut, poskilihakset menivät ihan kipeiksi jatkuvasta hymyilystä! Olivathan nuo turrikat ihan tosi söpöläisiä!

Näyttää hieman epämukavalta:D

Äiti,

Ennenkuin siirryt seuraavaan kuvaan, kehottaisin sinua pistämään silmät kiinni. Mutta koska tiedän ettet sitä uteliaisuudeltasi tee, kerron jo etukäteen: ei, se ei ole myrkyllinen, se ei myöskään purrut minua, se ei ole lelu vaan ihka elävä ja ei, kuvaa ei ole muokattu.



Jep, se on pyton käärme- ja hämähäkkikammoisen kaulalla



Varsinainen Crocodile Dundee!;D



Miten uskomattoman suloinen ja viattoman näköinen voi tuollainen pieni Ruu ollakaan?



Päivän pääjuttu! Sain pitää koalaa sylissä! Yksi itselleni asettama must-do -juttu Australiassa oli pitää koalaa sylissä ja nyt se on tehty!:) Niiiiin suloinen!





Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella kyseistä eläinpuistoa! Eläimillä oli siellä todella hyvät oltavat ja niistä selvästi pidettiin hyvää huolta. Puisto oli suhteellisen pieni, joten ihmismääräkään koko päivän aikana ei ollut suuri - tämä oli kiva juttu. Päivä oli aikataulutettu hyvin erilaisten näytösten rytmittämänä ja ne olivat kaikki tosi mielenkiintoisia, esim. myrkyllisten käärmeiden esittely, lintunäytös, dingojen rapsuttelua ja vaikka mitä. Lähes kaikkia eläimiä myös sai käsitellä, ruokkia, pitää sylissä tms, mikä oli todella mukavaa, koska usein eläintarhoissa eläimiä saa katsella kaltereiden takaa.

In the jungle...

Jatkona edelliseen postaukseen, nappasin perjantaina puolilta päivin bussin ja matkasin noin 2h ajomatkan päähän Cairnsista etelään Mission Beachille! Matkalla tänne huomasi hyvin, miten kasvillisuus muuttui; Cairnsin merimaisemat jäivät taa, kun bussi matkasi halki pienten maissipeltoisten ja banaanitarhojen täyttöisten viljelyskylien halki Mission Beachille, joka on ihan tropiikkia! Tänne kun pääsi, oli olo kuin viidakossa!

Hostelli, jossa olen on ihana! Tällainen bungalow -tyylinen viidakkomaja keskellä palmuja mäennyppylän päällä. Todella siisti ja kaikin puolin todella viihtyisä! Ehdoton suosikki tähän mennessä huolimatta kymmenistä sisiliskoista ja koppakuoriaisista, jotka tähän mennessä olen nähnyt. Oon tyytyväinen kunhan nämä eläinasukit omistavat vain neljä jalkaa, eivätkä kahdeksaa... Tästä kävelee tuohon lähirannalle noin 25min, mutta matka sinne on tässä paahtavassa kuumuudessakin täysin vaivan arvoinen, rannalla nimittäin odottaa tällaiset maisemat:

                                      

            

            

            

                               

Täällä liikkuu todella paljon wallabeja (minikenguruita) ja kasuaareja (Cassowary, en ole varma tuosta suomenkielisestä nimestä), jotka ovat sellaisia jättimäisen kokoisia, sinisiä lintuja, mutta en harmikseni ole nähnyt yhtäkään... Enkä varmaan ehdikään enää, sillä huomenna maanantaina pakkaan taas reppuni ja matkaan seuraavaan paikkaan eli Townsvilleen, jonne ajaa bussilla noin 4h. Olisin viihtynyt täällä pidempäänkin, mutta koska olen tällainen tuuliviiri päätöstenteoissa, piti päättää jotakin ja sillä hetkellä tuntui hyvältä lähteä taas eteenpäin:)

                                     

                                   Kasuaarivaroituskyltti, ajaa saman asian kun hirvikyltit Suomessa:D

          

                Conversejen laitto jalkaan oli aika mielenkiintoista ja sanotaanko, että aika kipeää:)

Terkkuja!

Koillisrannikolla Cairnsissa

Rannikolla ollaan! Saavuin sisamaasta tanne Australian koillisrannikolle kaksi paivaa sitten eli keskiviikkona. Cairns on kiva rantakaupunki, kiva ajanviettopaikka, jota ihmiset kayttavat lahinna lahtopaikkana upeille retkille esimerkiksi Great Barrier Reefille tai lahisaarille. Itse kuitenkin oon viihtynyt taalla tosi hyvin huolimatta siita, etta lahirannalla ei voi uida, kuitenkin ihan rantakadun tuntumassa on yleinen laguuni, eli iso uima-allas alue.

Sitten paa-aiheeseen: Mina kavin sukeltamassa Great Barrier Reefilla! Varasin  retkea edeltavana iltana purjehdus/snorklaus/laitesukellus reissun paikalliselta matkanjarjestajalta (joita talla on loputtomasti...) Torstai aamuna klo 8 katamaraani tyylinen alus starttasi riuttaterminaalista Cairnsin satamasta mukanaan noin 30henkilon kokoinen joukko. Menomatka ensimmaiselle riutalle ja samalla ensimmaiselle sukelluskohteelle vei noin kaksi tuntia, jonka aikana saimme nauttia taysin siemauksin auringosta ja pilvettomasta taivaasta loikoillen seka aurinkoa ottaen laivan kannella. Meidat jaettiin sukellusryhmiin ja ryhmalle kerrallaan esteltiin sukellusvarusteet ja naytettiin miten ne toimivat. Pakko tahan valiin mainita, etta minahan olen kaynyt pienena Norppakurssi -nimisessa sukelluskoulussa ja hahaa! Eivatpa menneet norppaopit hukkaan, koska osasin jo muunmuassa tyhjenta maskin vedesta tarvittaessa ja tasata paineet korvista!:D Melkein ammattilaisnorppa siis..dfgf.

Paastyamme perille ensimmaiseen sukelluskohteeseen, joka siis oli tuollainen hiekkasarkka keskella koralliriuttoja, meille puettiin sukellusvermeet ylle ja kuivaharjoittelimme viela perusjuttuja veneessa. Kohta kavi komento siirtya veteen, joka ei kaynytkaan niin helposti, happitankki selassa en meinannut paasta penkista ylos, saati kavelemaan eteenpain, tuolta tuntuis varmaan olla kolmosia odottava kilpikonna. Vedessa harjoittelimme hengitysta viela veneen perassa koydesta kiinni pitaen ja voin sanoa, etta aluksi oli kylla tosi vaikeaa luottaa siihen, etta kylla sita happea sielta tankista tulee, jos vaan itse muistaa hengittaa. Lahdimme viiden hengen kasikynkkaketjussa liikkeelle, opas tietysti keskimmaisena ohjaamassa ja tarvittaessa auttamassa. Sukelsimme noin puoli tuntia 6m syvyydessa ja voi etta miten UPEAA! On niin surrealistinen tunne vain olla ja hengittaa veden alla! Pinnan alla on ihan erilainen maailma jattimaisine simpukoineen, meritahtineen, varikkaine koralleineen ja mita kummallisimpine kaloineen! Korallit olivat niin kauniita ja tapasinpas myos itse Nemon ja muutamia sen kamuja:) Muutama muu oli myos nahnyt kilpikonnan ja hain!

Seuraavalle riutalle piti matkata laivalla noin puoli tuntia ja siella alkoikin sitten snorklaaminen! Snorklailin itsenaisesti muiden joukossa veneen ymparilla ja oli siella vaan niin kaunista!

Takaisintulomatkalla laivan henkilokunta naytti meille hulvattoman hauskoja taikatempuja ja kertoili vitseja, saimme myos kuulla pienta tietopakettia koralleista, kaloista ja meresta seka lisaksi nautimme tietysti myos auringosta! Allekirjoittanutkin ehti jo riemuita, ettei palanut kyseisella reissulla ollenkaan. Kuitenkin tana aamuna herattyani katsoin itseani peilista ja naky oli aika... ehmm... punainen sanotaanko nain. Kauniit ravunpunaiset rajat menee kasivarsissa ja koko ylavartalo helottaa punaisena, hupsis.

Huomenna lahden bussilla liikkeelle taalta Cairnsista kohteeseen X. En ole viela paattanyt seuraavaa kohdetta, mutta kuitenkin suunnilleen parin tunnin ajomatkan paahan itarannikkoa alaspain. Jaa nahtavaksi minne paadyn:)

Heipodei!

What a trip!

Pari tuntia sitten palasin takas tänne Alice Springsiin kolmen päivän ja kahden yön camping tourilta. Näiden kolmen päivän aikana on tapahtunut tosi paljon ja koko reissu oli kokonaisuudessaan niin mahtava, etten oikein tiedä mistä alottaa...

Lauantaina aamulla klo 5.45 meitä tuli noutamaan peräkärryllä varustettu pikkubussi, johon koottiin meidän tour porukka eli kokonaisuudessaan 12 reissaajaa eri maista + opas. Ensimmäisenä kohteena oli Uluru, toiselta nimeltään ja tutummin Ayers Rock, jonne matkaa Alicesta oli reilu 400km.  

Hostellin piha. Kuva ei kyseiseltä aamulta, sillon oli oikeesti säkkipimeää



Meidän menopeli, taustalla näkyy "fake Uluru" eli Fuluru



Välimatkat tuolla on ihan tosi pitkiä, ei ole paikallista ABC:tä joka kulman takana. Matkan varrella tuli paljon kylttejä, joissa esim. mainostettiin seuraavan tankkauspisteen olevan 80km päässä tai jossa oli levähdyspaikan merkki ja teksti "please stay alive" (mielelläni, kiitos). Tuolla pitää oikeesti olla tosi tarkka, että on varannut tarpeeksi bensaa ja juotavaa ajomatkalle, noin 35 asteen lämmössä avun odottelu ei takuuvarmasti ole mitään mukavinta hommaa. Liikennettä tuolla ei nimittäin juurikaan ole, koko matkan aikana Alicesta Uluruun vastaan tuli ehkä noin viisi autoa...

Ei nähty villikameleita, villikenguruita tuli koko tourin aikana vastaan 7, uskokaa tai älkää!



Ei tullut mutkia matkaan, heh heh



 varmaan kaunein väri maailmassa!



Siellä se näkyy!









 Kuvassa näkyy ikivanha vesiputous, jossa joskus kauan sitten virrannut vesi on aikaansaanut nuo mustat jäljet. Ei tuo puro kyllä enää kovin vuolaasti virrannut:D


Aboriginaalien luolamaalauksia



Uluru tosiaan on massiivinen reilu 300 metriä korkea kivenjärkäle keskellä ei-mitään. Meidän opas kerto tosi paljon mielenkiintosia tarinoita siitä, miten se on aboriginaalien uskomusten mukaan syntynyt ja minkälaisia merkityksiä sen eri osilla, luolilla ja seinämillä on. Kokonaisuudessaan Uluru on aboille pyhä paikka ja joiltain tietyiltä osin valokuvaaminen oli esimerkiksi kielletty kokonaan. Meillä oli aikomuksena kävellä koko kiven ympäri kiertävä, n.10km pituinen lenkki, mutta päädyttiin onneksi vähän lyhyempään reilun 5km lenkkiin, jolloin ajettiin autolla osa matkasta. Tuossa paahtavassa helteessä tää ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, lämpöä reilu 35 astetta ja taivaalla ei pilven hattaraakaan, eli auringonpaahteessa saatiin kävellä koko matka. Kuuma oli ja vettä meni!

          

Meidän porukka katsomassa auringonlaskua



Molemmat yöt nukuttiin taivasalla swag:eissa (kuvassa). Ekana yönä oltiin Ulurun viereisellä leirintäalueella ja toisena Kings Canyonia lähellä sijaitsevalla Cattle Stationilla. Suomeksi sanotuna "swägi" koostuu paksusta pressumaisesta vetoketjupussukasta, jonka sisällä on tavallinen makuupussi tyynyineen ja ohut patja. Farkut jalassa ja huppari päällä huppu tiukasti päähän vedettynä swägissä tarkeni nukkua. Yllättävää nimittäin, tuolla oli jäätävän kylmä öisin!


Seuraavana aamuna herättiin puoli viiden aikoihin ja ajettiin läheiselle näköalapaikalle katsomaan auringonnousua. Sanoja kyseisestä hetkestä tuskin tarvitsee, luulempa ylläolevan kuvan kertovan kaiken olennaisen!

Sunnuntaina auringonnousun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Kata Tjutaa, joka tunnetaan myös nimellä The Olgas. Kierrettiin tuolla noin 7km pituinen Valley of winds -niminen lenkki, joka kiertää kalliomuodostelmien välissä ja päällä. Nimestään huolimatta, tuosta paikasta ei kyllä ensimmäisenä synny mielikuvaa tuulesta, ilma tuntui pysyvän ihan paikallaan, mikä lisäsi kuumuutta entisestään. Kata Tjuta koostuu raudasta, kivestä ja mudasta, eikä ole yksi kokonainen kivenmurikka niinkuin Uluru, mutta kokoa tällä on sitäkin enemmän. Oppaalla riitti taas vaikka minkälaista kerrottavaa tästäkin, mutta tässäpä kuvia!

          

          

          

                                            

         

Viimeisenä päivänä eli maanantaina matkattiin jo takaisin Alice Springsin suuntaan, mutta poikettiin Kings Canyonille, Grand Canyonin aussiversiolle:) Henkilökohtaisesti tää oli mun mielestä kaikista vaikuttavin, eivätkä kuvat tee kyseiselle kanjonille tai maisemille minkäänlaista oikeutta. Upeita maisemia, muistaakseni noin 6,5km pituinen lenkki sekä kanjonin päällä että pohjalla, tosi vaikuttava paikka! Ja ei varmaan tarvitse ees mainita, että oli KUUMA ja hyvät kävelykengät tuli tosiaankin tarpeeseen, tuolla ei nimittäin ollut paljon varaa liukastella... Ei olis ollut kiva pudota alas jyrkänteeltä josta on tikkusuora monen sadan metrin pudotus.

         


          

                                  

         

         

         

Paluumatkalla takaisin Alice Springsiin pysähdyimme läheisellä kamelifarmilla, jossa oli jos jonkinnäköstä karvakamua!

Siinä se on, OIKEE KENGURU!

Dingo!

Haa haa, that's funny!

...Sun silmäs aina mä muistan... Meidän välillä oli selvästi yhteys.

Tiivistettynä; Kolmen päivän aikana tuli vaellettua lähes 20km, juotua vettä varmasti kymmeniä litroja, nähtyä ja koettua mahdottoman paljon uutta ja ihmeellistä, en paljon muuta voi sanoa kuin että olipa ihan mahtava retki! Australian keskiosat ovat kyllä näkemisen arvoisia ja mun mielestä luonto täällä punamullan ja karujen maisemien keskellä on ihan uskomattoman kaunista! Huomenna tiistaina suuntaankin ihan erilaisiin maisemiin, nimittäin trooppisemman ilmaston omaavampaan Cairnsiin, Australian koillisrannikolle!

Näkemisiin!