Fraser Island

Täällä taas, pitkästä aikaa!

En ole päässyt nyt kunnolla tietokoneen ääreen moneen, moneen päivään, joten kirjoituksia ei nyt ole tullut... Ensinnäkään nettiyhteydet eivät ole juurikaan toimineet ja toisekseen olin 7.-9.11 retkellä Fraser Islandilla! Siitä aionkin nyt kertoa vähän lisää...

Edellisestä kaupungista Hervey Baysta matkustin tiistaina bussilla Rainbow Beachille, jossa minun oli tarkoitus viettää yksi yö hostellissa ennen retkelle lähtöä seuraavana aamuna. Kaupunkina Rainbow Beach on aika mitäänsanomaton. Siellä on upea ranta, mutta siihen se oikeastaan sitten jääkin, muuta nähtävää siellä ei juurikaan ole. Tiistai-iltana meille näytettiin esittelyvideoita Fraser Islandista, joka siis on 130 km pitkä ja 30 km leveä hiekkasaari ihan rannikon tuntumassa. Tarkoituksena saarella oli ajaa nelivetomaastureilla ja kaikki halukkaat ajokortin omaavat saivat siihen mahdollisuuden. Videolla valmisteltiin meitä haasteisiin, joita saarella voi kohdata: vaikeat ajo-olosuhteet, dingot, nousuvesi... Aika moni ajamaan aikova ja muukin retkelle lähtevä (itseni mukaanlukien) maksoi 10$ vakuutusmaksun, joka korvaa täysin mm. ajoneuvon rikkoutumisen ja muut kommervenkit... Sen verran hurjalta retki videolla kuulosti:)

Keskiviikkoaamuna kahdeksan aikoihin aloimme pakata Land Cruisereitamme, joita meidän retkijoukkioomme kuului 4 kappaletta, jokaisessa maasturissa 7-8 henkilöä. Itse kuuluin "Lead Car:iin" eli letkaa johtavaan autoon, jota oppaamme ajoi. Olin ihan tyytyväinen, että pääsin ryhmään, jossa on kokenut ammattikuski! Pitkän pakkaamisen jälkeen maasturijoukkiomme starttasi hostellilta ja ajoimme saarelle vievälle lautalle.

Lautalta saarelle siirryttäessä rantahiekka oli autonrenkaiden mylläämä. Oppaamme Jake näytti meille miten upottavan pehmeässä hiekassa ajetaan; pienellä vaihteella, kaasu pohjassa - kyllä muuten moottori huusi! Yllättävän hyvin pärjäsivät muiden ryhmämme autojen ensikertalaiskuskit, kukaan ei vielä tässä vaiheessa jäänyt hiekkaan jumiin!

Lähdimme ajamaan rantaa eteenpäin ja olipa muuten upeaa! Meri piiskasi aaltoja rannalle ihan muutamien metrien päässä meidän kiitäessä rantahiekalla, paikoitellen 80km/h!



Rannalla täytyi olla todella varovainen tällaisten purojen kanssa. Näitä syntyi jatkuvasti pitkin rantaa, osa oli useita kymmeniä senttejä syviä ja täynnä vettä, joten kovaa näihin ajettaessa ei olisi käynyt mukavasti... Ne olivat tosi huomaamattomia ja syvyys saattoi hämätä helposti.


Ensimäisenä kohteenamme oli Lake Mckenzie, saaren suurin järvi. Järvi sijaitsi sisämaassa, jonne täytyi siis ajaa pieniä sisämaan hiekkateitä pitkin. Täytyy sanoa, etten ole ikinä ajanut niin möykkyistä, hiekkaista, upottavan pehmeää, vaikeakulkuista ja mutkikasta tietä pitkin! Ihan kuin vuoristoradassa oloisi ollut. Tosin rallikuskimme ajoikin aika vauhdikkaasti, mutta se oli vaan hauskaa! Varsinkin, kun minulla oli etupenkkipaikka - eli siis parhaat maisemat ja pehmein penkki:D Takapenkkiosastolla meno kuulemma oli lievästi sanottuna "pomppivaa" ja sen voin kyllä ihan vilpittömästi uskoa! Hiekkateitä kurvaillessamme kohdalle osui myös ensimmäinen jumiin jäänyt ja apua tarvitseva - tien oli tukkinut melko syvälle hiekkaan uponnut maasturi, joka tarvitsi vetoapua päästäkseen hiekasta ylös. Homma hoitui nopeasti liinojen avulla, eikä Jaken mukaan kyseinen tilanne ollut kuin ihan arkipäiväinen ja aivan pieni jumiin jääminen.

Lake Mckenzie

Yöpymispaikkanamme toimi aboriginaalien leirintäalue, jossa jakauduimme kolmen hengen telttoihin. Jännitystä kyseisellä leirintäalueella nukkumisesta ei ainakaan puuttunut - dingoja kun tuli varoa päivisinkin, öisin sitten sitäkin enemmän. Yksin ei ollut suositeltavaa liikkua ja mukana kannatti kantaa "Dingo Stick:iä" eli jonkinlaista keppiä/kättä pidempää. En ole eläessäni nähnyt niin paljon ötököitä mitä tuolla oli! Kamalia kärpäsen kokoisia lentäviä koppakuoriaisia löytyi hiuksista ja vaatteista kymmenittäin, hyi! Paarmatkin olivat kokoluokkaa 5cm... Varsin runsasunisia eivät ainakaan minun yöni olleet ötököiden kipittäessä pitkin teltan seinustaa ja käsivarsia. Tulee kylmiä väreitä vieläkin niitä muistellessa! No, kokemus tämäkin!




Vauvadingo! Tämän söpöläisen lisäksi näin 4 muuta dingoa, jotka olivat jo ihan täysikasvuisia.


Seuraavien kahden päivän aikana tapahtui niin paljon kaikkea, etten millään muista missä järjestyksessä kävimme missäkin kohteessa, mutta annan kuvien näyttää maisemia paikoista joissa kävimme!

Auringon laskettua oli kaunista



Yksi Fraser Islandin tunnetuimmista nähtävyyksistä on vuonna 1938 saarelle haaksirikkoitunut Maheno -alus, joka on ollut samassa kohdassa haaksirikkoutumisesta saakka

Eli Creek. Pitkä joen tapainen virtaus, jossa vesi virtasi sen verran voimakkaasti, että sitä pitkin pystyi "käsipohjaa"-tyylillä valumaan alas jokea.

Rannalle oli jonkin aikaa sitten huuhtoutunut valaanpoikanen...

Matkalla toiselle saaren järvistä (jonka nimeä en nyt muista..). Sinne täytyi kävellä tuollaisen valtavan hiekka-alueen halki. Ihan kuin aavikolla olisi ollut!

 Kuvia olisi ollut vaikka millä mitalla lisää, mutta nettiyhteys on ollut todella huono, joten kuvien lataamisessa menee todella kauan...

Kokonaisuudessaan retki Fraser Islandille oli todella erilainen ja varsinainen elämys. Maisemat ja luonto olivat aivan uudenlaisia! Jännitystä retkestä ei ainakaan puuttunut - siitä pitivät huolen dingot, jumiin jäävät autot, sisämaan teillä ja rannoilla kaasuttelu sekä monet muut jutut. Hauskinta omasta mielestäni oli ehdottomasti sisämaan teillä kurvailu! Vauhtikaan ei pelottanut, koska luotto oppaaseemme kuskina oli raudanluja - vauhdin hurmasta pystyi näin nauttimaan ihan täysin:)
 Täytyy muuten nostaa hattua ryhmämme muiden autojen ajajille, jotka ajoivat kyseisissä olosuhteissa ensimmäistä kertaa. Ryhmämme autoista koko retken aikana vain kaksi taisi jäädä jumiin, eikä näilläkään kerroilla tarvittu sen suurempia toimenpiteitä, vain muutama neuvo oppaaltamme ja uudelleen yrittämistä. Ryhmämme ulkopuolisille ihmisille jouduimme antamaan veto- ja työntöapua kaksi vaiko kolme kertaa. Yksi auto oli todella syvällä hiekassa jumissa - autoon kytkettiin peräkkäin kaksi maasturia liinojen avulla vetämään, hiekkaa kaivettiin pois auton alta, paaluja asetettiin renkaiden alle, ihmiset heiluttivat autoa puolelta toiselle sivuilta ja työnsivät takaa. Tämäkin auto saatiin onneksi useiden ihmisten avustuksella hiekasta ylös. Pitääpä muuten vielä mainita viimeisenä aamuna lisäjännitystä tuoneesta tapahtumasta: käännyimme juuri sisämaantieltä takaisin rannalle ja oppaamme jutteli ajaessaan takapenkillä istuvien kanssa samaan aikaan. Hetken päästä taivaalla meidän edessämme näkyy lentokone (sellainen pieni). Sanon nopeasti oppaallemme, että taivaalla on kone, joka näyttää laskeutuvan. Oppaamme vain totesi, että niimpä muuten taitaa laskeutua parhaillaan ja kurvasi mahdollisimman reunaan rantaa. Meidän yli lennettyämme kone laskeutuikin rannalle! Oli aika jännittävää ajaa päin konetta, joka hitaasti lähenee autoa päin yrittäessään laskeutua:D heh, hetken siinä jo ehti miettiä, että mitäs kummaa nyt tehdään... Tuokaan tilanne ei Jaken mukaan tosin ollut tavallisesta poikkeava; koneet laskeutuvat päivittäin rannoille ja lennättelevät turisteja ilmalennoille saaren yllä. Itse en tosin kyseisille lennoille olisi mennyt vaikka olisi maksettu!!!

Paljon tapahtui retken aikana, enkä kaikkea tänne viitsi alkaa kirjoittamaan, mutta mukavaa ja ELÄMYKSELLISTÄ kaikenkaikkiaan! Harmittaa, kun minulla olisi ollut kamerassa hyviä videopätkiä sisämaan teiltä ja rannalla kaasuttelusta, mutta niiden siirtämisessä koneelle on jotain ongelmia, en tiedä mikä niissä on vikana, vaikka olen yrittänyt nyt monta kertaa.. No eipä voi mitään.

Tällä hetkellä olen taas uudessa kaupungissa nimeltä Noosa. Noosa on kolmen tunnin ajomatkan päässä Rainbow Beachista ja täällä olen luultavasti ensi perjantaihin asti. Hostelli on huippusiisti ja ehdottomasti hienoin hostelli missä olen vielä ollut, tuntuu ihan hotellille! Täällä on satanut nyt kaksi päivää kuin saavista kaataen, toivottavasti sää muuttuu. Täällä olisi aika paljon tehtävää!

Se siitä tällä kertaa! Terkkuja!