Kuulumisia

Pitkästääaikaa pääsen tännekin kirjoittelemaan, nettiyhteydet ovat olleet reissun tähän mennessä ylivoimaisesti huonoimmat... Päiviä on kulunut monta ja kaupunkiakin olen ehtinyt Noosan jälkeen vaihtaa useaan kertaan, mutta yritän nyt muistella ja kirjoittaa jonkinlaista koostetta kuluneista päivistä!

Noosan jälkeen suuntasinkin suurkaupungin sykkeeseen Brisbaneen, joka on Australian kolmanneksi suurin kaupunki. Olin aika monesta eri lähteestä lukenut, että Brisbane on tylsähkö kaupunki, joka ei pidä sisällään mitään ihmeellistä. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidin kaupungista aika paljonkin! Vaikka pikkukylän kasvatti olenkin, minusta oli mukavaa vaihtelua käydä isommassa kaupungissa, edelliset vierailemani kohteet kun olivat siihen verrattuna pienehköjä. Vietin Brisbanessa aikaa viiden päivän verran YHA -ketjun hostellissa, joka oli kyllä todella viihtysä ja sijaitsi hyvällä paikalla ihan keskustan tuntumassa.

Brisbane river

Kävin ilmaisella veneilyllä Brisbane riverillä, joka kulkee kaupungin halki. Kauniita taloja, siltoja ja puistoja sekä korkeita business -rakennuksia oli joenpientareet täynnä!

Yksi asia, mistä huomasi siirtyneensä pienestä rantakaupungista suurkaupunkiin, on ihmiset. Surffilautoja kantavat, shortseihin pukeutuneet surffaripojat olivat vaihtuneet puhelin toisessa ja nahkasalkku toisessa kädessä, puku päällä kaduilla kiiruhtaviin ihmisiin. Huolettomuus ja ajanpaljous vaihtui kiireiseen työelämään.




Joen varrelta löytyi tällainen temppeli



Kävimpä myös Queenslandin (Australian koillisalueiden) museossa

 Ihana vanhanaikais -tyylinen kauppakeskus. Niin kaunis!

Brisbanen jälkeen seuraavana kohteena oli Surfers Paradise Gold Coastilla! 

Surfers Paradise on todella suosittu Itärannikon turistikohde ja erityisesti nuorten suosiossa. Tämän kyllä huomasi välittömästi kaupunkiin saavuttua, katukuvassa valtaosa oli alle 25-vuotiaita, bigineihin tai shortseihin pukeutuneita nuoria. Aikamoinen bilekaupunki tämä myös on, melutaso nousee kaduilla juhlinnan alkaessa jo aikaisin illalla ja jatkuen myöhään yöhön. Lukemattomat matkanjärjestäjät tarjoavat turisteille toinen toistaan erilaisempia ajanviettomahdollisuuksia surffitunneista mönkijäajeluihin ja huvipuistoista luonnonpuistokierroksiin. Rahaa täällä kyllä saisi kulumaan, jos sille tielle lähtisi.





Tällainen lähiranta oli noin 100m päässä hostellistani

Päivät täällä ovat kuluneet lähinnä kaupungilla kauppoja kierrellessä, rannalla loikoillessa ja ympäriinsä haahuillessa. Lämpöä on riittänyt ja aurinkokin on paistanut joka päivä pilvettömältä taivaalta. Rannat ovat puolen päivän aikaan tupaten täynnä aaltoja metsästäviä surffaajia, aurinkoa ottavia tyttöjä ja pallopelejä pelaavia kaveriporukoita. Tuolla kuvassa olevalla rannalla on muuten hyvä ottaa aurinkoa, koska siellä tuulee kokoajan sen verran, ettei olo ole kuin perunalla höyrykattilassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta merivesi tuolla oli kuitenkin tosi kylmää! Empä siis ole uinut täällä kertaakaan, kahlaillut vain.

24.11 Lauantaina tapahtui yksi jännittävä ja todella mukava juttu. Kävin nimittäin katsomassa laukkakilpailuja! Nyt siis kaikki, joita hevoset eivät voisi vähempää kiinnostaa, voivat kelata sivua alaspäin, luvassa heppajuttuja:) Noin 5km Surfersin keskustasta sijaitsee Gold Coast Turf Club, joka on paikallinen laukkahevosrata ja -klubi, joka järjestää kilpailuja joka lauantai. Pakkohan sinne oli päästä heti mainoksen nähtyäni!

Paikalle päästyäni olo oli kuin olisi astunut mukaan niihin useisiin laukkahevos -elokuviin, mitä olen elämäni aikana katsonut! Vedonlyöntikojuilla oli kymmenittäin ihmisiä jonottamassa lyömään vetoa suosikkihevosensa puolesta. Ihmisillä oli yllään pukukoodien mukaiset asut: naisilla mekot, korkokengät ja hiuslaitteita tai hattuja, miehillä kauluspaidat ja suorat housut. Tuolla oli oikeasti säännöt, joidenka mukaan täytyi pukeutua halutessaan päästä tietyille, myös jäsenyyden vaativille arvojärjestykseen laitetuille alueille. Minä en reppureissaajan vaatetuksellani ollut luvallinen olemaan kuin ainoastaan yleisillä alueilla, mutta sepä riitti aivan mainiosti! Itselläni jännitys alkoi lisääntyä siinä vaiheessa, kun kilpailevat hevoset astelivat kehään, jossa jockeyt nousivat selkään. Ja kyllä, aikamoisen kuumaverisiä ja malttamattomia hevosia olivatkin - jockeyt pomppasivat vauhdista selkään harvan hevosen malttaessa seistä paikallaan edes muutamaa sekuntia. Jokaisen hevosen saatua kuskinsa, lähtivät hevoset matkaamaan lähtöpaikalle toiselle puolelle rataa. Suurelta näytöltä näytettiin videokuvaa yleisölle, mitä lähtöporteilla tapahtuu. Hevosia lähtöportteihin laitettaessa alkoi allekirjoittanut olla myöskin varsin malttamaton... Lähtisivät jo!

Sieltä ne tulee!! (elokuvatunnelmasta innostuneena muokkailin kuvia hieman siihen suuntaan..)

 Näytti ihan siltä, etteivät hevosten kaviot koskettaisi maata lainkaan, sen verran lujaa ja kevyesti laukkasivat!

Ei olisi koulutunnille asiaa näillä jalustimilla!

Hurjaa vauhtia hevoset kyllä juoksivat! Kilometrin matka taittui 50 sekunnissa!

Oli kyllä upeaa olla seuraamassa nuita kilpailuja! Niin jännittävää ja täysin uutta.

Tänään on viimeinen iltani täällä Surfers Paradisella, huomenna lähden kohti Byron Bayta!
Terveisiä!

Noosa

Väsynyt reisssaaja täällä hei!
Täällä minä olen Noosassa vietellyt päiviäni 10.11 saakka ja huomenna matka taas jatkuu.. Noosa on mukava, pienehkö merenranta -kaupunki, jossa ilmapiiri on tosi rento ja huoleton. Jos voisi sanoa näin, niin aikalailla sellainen paikka, jollaiseksi voisi kuvitella australialaisen pienen surffikaupungin!

Päivät täällä ovat menneet vähän matkaväsymyksen parissa, en ole tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Poislukien tiistai, jolloin kävn kokeilemassa surffausta! Olin varannut itselleni tiistaille puolen päivän aikaan 2h surffitunnin, jota odotin jännityksellä. Opettajina ryhmällämme oli kaksi ranskalaistaustaista miestä, jotka opettivat tosi perusteellisesti ja selkeästi kaiken mitä piti tehdä. Ensimmäinen haaste, minkä kohtasin jo parkkipaikalla rannalle mentäessä, oli laudan raahaaminen rannalle! Meillä oli jonkinlaiset aloittelijoiden laudat, jotka olivat todella isoja ja ne piti kantaa pään päällä (käsien avustuksella tietysti!) rannalle, koska tuuli oli niin kova. Urheilusuoritus jo tuokin, rantaa kun piti kävellä aika pitkä matka parimetrinen lauta pään päällä vastatuuleen paikalle, jossa tulisimme surffaamaan. Ensin kuivaharjoittelimme rannalla mm.oikeaa tapaa maata laudalla, aallon päälle pääsemistä ensin laudalla maaten, sitten ylösnousemista jne. Seuraavaksi olikin aika mennä veteen! Ja huhhuh, miten vahvoja aallot ovatkaan! Pikkuisen alkoi minua ainakin jännittää veteen mentäessä, että joko merivirtaus imaisee minut mukaansa avomerelle tai en pääse liikkumaan ollenkaan eteenpäin, aallot olivat niin voimakkaita. Pari kertaa isomman aallon jysähtäessä selkään, olo oli kuin räsynukella pesukoneessa minun mennessä mukkelis makkelis pinnan alle. Turvallisen "matalalla" meidät tietenkin pidettiin, eli emme menneet kuin vähän vyötäröä syvemmälle, josta opettajan avustuksella jäimme odottamaan sopivaa aaltoa. Opettajien sanat ainakin piirtyivät omaan takaraivooni erinomaisesti - muistan varmaan ikuisesti opettajien tavan huutaa "Wait for the wave, waaaaaaait. PADDLE PADDLE PADDLE! Back foot, front foot!" Tuota edeltävää toimintasarjaa minun kohdallani tosin useimmiten seurasi molskahdus... Mahallaan laudalla ollen aallon nappaaminen onnistui tosi hyvin ja oli kivaa kiitää aallon päällä kohti rantaa! Se laudalle seisomaan nouseminen olikin sitten vähän vaikeampaa... Pääsin minä ehkä kerran kaksi pariksi sekunniksi jaloilleni laudalle, mutta siihen se sitten jäikin. No, pitää ottaa uusi tunti ja jatkaa harjoittelua siitä mihin jäin! Kivaa oli, mutta todella vaikeaa, paljon vaikeampaa miltä näyttää. Kuitenkin ymmärrän ehkä nyt vähän paremmin australialaisten viehätystä tuohon lajiin, vauhdin hurmasta saa nimittäin ainakin nauttia.!

Noosan pääranta, jonka toisessa päässä surffasin

Keskiviikkona kävin Eumundi -nimisessä lähikylässä markkinoilla. Eumundin markkinat ovat tosi tunnettu ja suosittu juttu täällä suunnalla matkaavien ihmisten ja paikallistenkin keskuudessa. Markkinoilla oli myynnissä vaikka mitä: vaatteita, mitä erilaisempia ja toinen toistaan hienompia käsitöitä, kauneustuotteita, ruokaa, rentoutushierontaa... Muutamia ihania koristejuttuja ja käsitöitä löysin, jotka olisin halunnut mukaan, mutten kuitenkaan ostanut niitä, koska ne eivät todennäköisesti selviäisi ehjinä kotiin asti. Kuitenkin tosi mukavat markkinat, tykkään juuri tuollaisista!

Muut päivät täällä Noosassa ovat kuluneet lähinnä rentoillessa, kaupungilla kierrellessä, rannalla ollessa ja ympäriinsä kierrellessä. Kävin yksi päivä myös vähän kävelemässä luononpuistossa. Noosan luonnonpuisto on tosi suosittu turistikohde ja ymmärrän kyllä miksi. Itse kävin kävelemässä vain tosi lyhyen matkaa ihan ensimmäisille rantareitin näköalapaikoille ja merimaisemat olivat jo niiltä kauniit. Kävelyreittejä oli valittavana useita: sisämaan reiteistä (joilta voi bongata esim. paljon eri lintuja ja koaloita) rantareitteihin ja helpoista haastaviin.

Netin kanssa on nyt tosi paljon ongelmia, enkä saa kuvia lisättyä enempää... Yritän muokkailla tätä tekstiä myöhemmin ja lisätä vähän enemmän kuvia! No, seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten varmaan isomman kaupungin sykkeestä, suuntaan nimittäin Brisbaneen seuraavaksi! Oikeastaan ihan parin minuutin päästä pitäisi bussiin lähteä, ehkäpä on siis parempi sulkea tämä nyt!
Heipat!

Fraser Island

Täällä taas, pitkästä aikaa!

En ole päässyt nyt kunnolla tietokoneen ääreen moneen, moneen päivään, joten kirjoituksia ei nyt ole tullut... Ensinnäkään nettiyhteydet eivät ole juurikaan toimineet ja toisekseen olin 7.-9.11 retkellä Fraser Islandilla! Siitä aionkin nyt kertoa vähän lisää...

Edellisestä kaupungista Hervey Baysta matkustin tiistaina bussilla Rainbow Beachille, jossa minun oli tarkoitus viettää yksi yö hostellissa ennen retkelle lähtöä seuraavana aamuna. Kaupunkina Rainbow Beach on aika mitäänsanomaton. Siellä on upea ranta, mutta siihen se oikeastaan sitten jääkin, muuta nähtävää siellä ei juurikaan ole. Tiistai-iltana meille näytettiin esittelyvideoita Fraser Islandista, joka siis on 130 km pitkä ja 30 km leveä hiekkasaari ihan rannikon tuntumassa. Tarkoituksena saarella oli ajaa nelivetomaastureilla ja kaikki halukkaat ajokortin omaavat saivat siihen mahdollisuuden. Videolla valmisteltiin meitä haasteisiin, joita saarella voi kohdata: vaikeat ajo-olosuhteet, dingot, nousuvesi... Aika moni ajamaan aikova ja muukin retkelle lähtevä (itseni mukaanlukien) maksoi 10$ vakuutusmaksun, joka korvaa täysin mm. ajoneuvon rikkoutumisen ja muut kommervenkit... Sen verran hurjalta retki videolla kuulosti:)

Keskiviikkoaamuna kahdeksan aikoihin aloimme pakata Land Cruisereitamme, joita meidän retkijoukkioomme kuului 4 kappaletta, jokaisessa maasturissa 7-8 henkilöä. Itse kuuluin "Lead Car:iin" eli letkaa johtavaan autoon, jota oppaamme ajoi. Olin ihan tyytyväinen, että pääsin ryhmään, jossa on kokenut ammattikuski! Pitkän pakkaamisen jälkeen maasturijoukkiomme starttasi hostellilta ja ajoimme saarelle vievälle lautalle.

Lautalta saarelle siirryttäessä rantahiekka oli autonrenkaiden mylläämä. Oppaamme Jake näytti meille miten upottavan pehmeässä hiekassa ajetaan; pienellä vaihteella, kaasu pohjassa - kyllä muuten moottori huusi! Yllättävän hyvin pärjäsivät muiden ryhmämme autojen ensikertalaiskuskit, kukaan ei vielä tässä vaiheessa jäänyt hiekkaan jumiin!

Lähdimme ajamaan rantaa eteenpäin ja olipa muuten upeaa! Meri piiskasi aaltoja rannalle ihan muutamien metrien päässä meidän kiitäessä rantahiekalla, paikoitellen 80km/h!



Rannalla täytyi olla todella varovainen tällaisten purojen kanssa. Näitä syntyi jatkuvasti pitkin rantaa, osa oli useita kymmeniä senttejä syviä ja täynnä vettä, joten kovaa näihin ajettaessa ei olisi käynyt mukavasti... Ne olivat tosi huomaamattomia ja syvyys saattoi hämätä helposti.


Ensimäisenä kohteenamme oli Lake Mckenzie, saaren suurin järvi. Järvi sijaitsi sisämaassa, jonne täytyi siis ajaa pieniä sisämaan hiekkateitä pitkin. Täytyy sanoa, etten ole ikinä ajanut niin möykkyistä, hiekkaista, upottavan pehmeää, vaikeakulkuista ja mutkikasta tietä pitkin! Ihan kuin vuoristoradassa oloisi ollut. Tosin rallikuskimme ajoikin aika vauhdikkaasti, mutta se oli vaan hauskaa! Varsinkin, kun minulla oli etupenkkipaikka - eli siis parhaat maisemat ja pehmein penkki:D Takapenkkiosastolla meno kuulemma oli lievästi sanottuna "pomppivaa" ja sen voin kyllä ihan vilpittömästi uskoa! Hiekkateitä kurvaillessamme kohdalle osui myös ensimmäinen jumiin jäänyt ja apua tarvitseva - tien oli tukkinut melko syvälle hiekkaan uponnut maasturi, joka tarvitsi vetoapua päästäkseen hiekasta ylös. Homma hoitui nopeasti liinojen avulla, eikä Jaken mukaan kyseinen tilanne ollut kuin ihan arkipäiväinen ja aivan pieni jumiin jääminen.

Lake Mckenzie

Yöpymispaikkanamme toimi aboriginaalien leirintäalue, jossa jakauduimme kolmen hengen telttoihin. Jännitystä kyseisellä leirintäalueella nukkumisesta ei ainakaan puuttunut - dingoja kun tuli varoa päivisinkin, öisin sitten sitäkin enemmän. Yksin ei ollut suositeltavaa liikkua ja mukana kannatti kantaa "Dingo Stick:iä" eli jonkinlaista keppiä/kättä pidempää. En ole eläessäni nähnyt niin paljon ötököitä mitä tuolla oli! Kamalia kärpäsen kokoisia lentäviä koppakuoriaisia löytyi hiuksista ja vaatteista kymmenittäin, hyi! Paarmatkin olivat kokoluokkaa 5cm... Varsin runsasunisia eivät ainakaan minun yöni olleet ötököiden kipittäessä pitkin teltan seinustaa ja käsivarsia. Tulee kylmiä väreitä vieläkin niitä muistellessa! No, kokemus tämäkin!




Vauvadingo! Tämän söpöläisen lisäksi näin 4 muuta dingoa, jotka olivat jo ihan täysikasvuisia.


Seuraavien kahden päivän aikana tapahtui niin paljon kaikkea, etten millään muista missä järjestyksessä kävimme missäkin kohteessa, mutta annan kuvien näyttää maisemia paikoista joissa kävimme!

Auringon laskettua oli kaunista



Yksi Fraser Islandin tunnetuimmista nähtävyyksistä on vuonna 1938 saarelle haaksirikkoitunut Maheno -alus, joka on ollut samassa kohdassa haaksirikkoutumisesta saakka

Eli Creek. Pitkä joen tapainen virtaus, jossa vesi virtasi sen verran voimakkaasti, että sitä pitkin pystyi "käsipohjaa"-tyylillä valumaan alas jokea.

Rannalle oli jonkin aikaa sitten huuhtoutunut valaanpoikanen...

Matkalla toiselle saaren järvistä (jonka nimeä en nyt muista..). Sinne täytyi kävellä tuollaisen valtavan hiekka-alueen halki. Ihan kuin aavikolla olisi ollut!

 Kuvia olisi ollut vaikka millä mitalla lisää, mutta nettiyhteys on ollut todella huono, joten kuvien lataamisessa menee todella kauan...

Kokonaisuudessaan retki Fraser Islandille oli todella erilainen ja varsinainen elämys. Maisemat ja luonto olivat aivan uudenlaisia! Jännitystä retkestä ei ainakaan puuttunut - siitä pitivät huolen dingot, jumiin jäävät autot, sisämaan teillä ja rannoilla kaasuttelu sekä monet muut jutut. Hauskinta omasta mielestäni oli ehdottomasti sisämaan teillä kurvailu! Vauhtikaan ei pelottanut, koska luotto oppaaseemme kuskina oli raudanluja - vauhdin hurmasta pystyi näin nauttimaan ihan täysin:)
 Täytyy muuten nostaa hattua ryhmämme muiden autojen ajajille, jotka ajoivat kyseisissä olosuhteissa ensimmäistä kertaa. Ryhmämme autoista koko retken aikana vain kaksi taisi jäädä jumiin, eikä näilläkään kerroilla tarvittu sen suurempia toimenpiteitä, vain muutama neuvo oppaaltamme ja uudelleen yrittämistä. Ryhmämme ulkopuolisille ihmisille jouduimme antamaan veto- ja työntöapua kaksi vaiko kolme kertaa. Yksi auto oli todella syvällä hiekassa jumissa - autoon kytkettiin peräkkäin kaksi maasturia liinojen avulla vetämään, hiekkaa kaivettiin pois auton alta, paaluja asetettiin renkaiden alle, ihmiset heiluttivat autoa puolelta toiselle sivuilta ja työnsivät takaa. Tämäkin auto saatiin onneksi useiden ihmisten avustuksella hiekasta ylös. Pitääpä muuten vielä mainita viimeisenä aamuna lisäjännitystä tuoneesta tapahtumasta: käännyimme juuri sisämaantieltä takaisin rannalle ja oppaamme jutteli ajaessaan takapenkillä istuvien kanssa samaan aikaan. Hetken päästä taivaalla meidän edessämme näkyy lentokone (sellainen pieni). Sanon nopeasti oppaallemme, että taivaalla on kone, joka näyttää laskeutuvan. Oppaamme vain totesi, että niimpä muuten taitaa laskeutua parhaillaan ja kurvasi mahdollisimman reunaan rantaa. Meidän yli lennettyämme kone laskeutuikin rannalle! Oli aika jännittävää ajaa päin konetta, joka hitaasti lähenee autoa päin yrittäessään laskeutua:D heh, hetken siinä jo ehti miettiä, että mitäs kummaa nyt tehdään... Tuokaan tilanne ei Jaken mukaan tosin ollut tavallisesta poikkeava; koneet laskeutuvat päivittäin rannoille ja lennättelevät turisteja ilmalennoille saaren yllä. Itse en tosin kyseisille lennoille olisi mennyt vaikka olisi maksettu!!!

Paljon tapahtui retken aikana, enkä kaikkea tänne viitsi alkaa kirjoittamaan, mutta mukavaa ja ELÄMYKSELLISTÄ kaikenkaikkiaan! Harmittaa, kun minulla olisi ollut kamerassa hyviä videopätkiä sisämaan teiltä ja rannalla kaasuttelusta, mutta niiden siirtämisessä koneelle on jotain ongelmia, en tiedä mikä niissä on vikana, vaikka olen yrittänyt nyt monta kertaa.. No eipä voi mitään.

Tällä hetkellä olen taas uudessa kaupungissa nimeltä Noosa. Noosa on kolmen tunnin ajomatkan päässä Rainbow Beachista ja täällä olen luultavasti ensi perjantaihin asti. Hostelli on huippusiisti ja ehdottomasti hienoin hostelli missä olen vielä ollut, tuntuu ihan hotellille! Täällä on satanut nyt kaksi päivää kuin saavista kaataen, toivottavasti sää muuttuu. Täällä olisi aika paljon tehtävää!

Se siitä tällä kertaa! Terkkuja!

Rentoutumisyrityksia

Terveisia Hervey Baysta!

Ompas aikaa taas vierahtanyt viime kirjoittamiskerrasta... Keskiviikkoiltana jatin Airlie Beachin taakseni hyppaamalla klo 23.45 lahtevaan yobussiin kohteenani Hervey Bay. Ajomatkaa tanne oli puuduttavat 14 tuntia, eika bussissa vietetty yo ollut kovin hohdokas - bussien penkit kun eivat kovin hyvin sovellu nukkumiseen, varsinkaan tallaiselle, joka omistaa kilometrin pituiset rimppakintut... Busseissa taalla tosin ei ole mitaan moitittavaa! Minullahan siis on hop on-hop off -bussipassi kaytettavaksi Cairns/Sydney valilla, joka tarkoittaa sita, etta voin itsenaisesti varata ja kayttaa haluamani maaran pysahdyksia eri kaupungeissa tuolla matkalla. Bussiyhtiona toimii Greyhound, jonka bussit ovat hyvin varustettuja ja aikatauluvalikoima on runsas. Busseissa on vessat, hyva ilmastointi ja taukoja matkojen aikana pidetaan saannollisesti - esimerkiksi tuolla yovuorolla taisimme pysahtya 3 vaiko 4 kertaa tauolle ja jaloittelemaan n.15 min ajaksi. Mutta se busseista, perille paastiin suhteellisen kevyesti!

Hervey Bayssa minua odotti hostellin pikkubussi, joka kuljetti minut ja muutaman muun reissaajan (saksalaisen - yllattavaa..) hostellille, joka osoittautui tosi mukavaksi ja siistiksi! Eika syytta - hostelli oli juuri valittu taman vuoden parhaaksi hostelliksi hostelbookers.com -sivustolla. Tilat taalla ovat todella siistit, ilmainen wifi/yleisessa kaytossa olevat tietokoneet ja ompahan taalla oma "elokuvateatteri"! Eli erillinen huone, joka on porrastettu sohvien ja tyynyjen avulla elokuvateatterimaisesti ja varustettu valkokankaalla, kotiteatterilla seka laajalla valikoimalla eri elokuvia. Uskaltaisin vaittaa, ettei varmasti kovin monessa hostellissa tammoista ole! Tosin minua ei varmaankaan tuolla huoneessa nahda, minut tuntevat kun tietavat, etten ole niita suurimpia elokuvien tuijottelijoita... Saa nahda.

Rannalle kuljetaan tallaisen pienen "metsapolun" halki

 Pari paivaa olen taalla Hervey Bayssa nyt vietellyt ihan vain oleilun merkeissa. En varmaankaan aio varata mitaan retkea tai ihmeellisempaa aktiviteettia. Nyt tuntuu silta, etta on hyva vahan pysahtya ja yrittaa ottaa rennommin. Olenkin nyt vain kierrellyt kaupungilla ikkunashoppailemassa, kaynyt kavelemassa rannalla (jossa muuten riittaakin kavelemista - on varmasti useamman kilometrin pituinen) ja lueskellut siella kirjaa. Tuohon rannalle on matkaa ehka 200 m, ja ranta on aika kiva!

Ranta oli paikoitellen LEVEA!

Eihan kyseinen ranta kauneudessaan veda lahellekaan vertoja esimerkiksi Mission Beachille tai Whitehavenille, mutta omalla tavallaan tuo on tosi viihtyisa ja on mukava kavella sita pitkin aaltojen lyodessa nilkkoihin:)

Mainitsin tuolla aiemmin bussikuljetuksesta hostellille, jolloin en ollut yllattynyt siita, etta kyydissa oli saksalaisia reppureissaajia. Tarkennan nyt tata hieman. Voin omien kokemusten perusteella rehellisesti sanoa, etta noin 80% hostelleissa olevista reissaajista on ollut saksalaisia. Saksaa kuulee joka hostellissa ja lahes jokaisessa minulta on myos saksan kielella kysytty olenko saksalainen! Ei siina mitaan, saksalaisissa ei todellakaan ole mitaan vikaa, heita vaan on taalla pilvin pimein!:D Tai sitten olen vain sattunut saksalaisjoukkioiden kansoittamiin kohteisiin!

Naihin kuviin, naihin tunnelmiin. Allekirjoittanut yrittaa jatkaa rentoutumista ja matkastressin vahentamista viela muutaman paivan ajan oleilun ja kirjan lueskelun merkeissa!